Lappeenranta kv 9.4

10.04.2012 Näyttelyt | Ei kommentteja

Eilen lähdettiin poikaystäväni Villen kanssa aamulla varhain kohti Lappeenrantaa hyvissä ajoin. Olimme suunnitelleet olevamme perillä noin kello 9.20-9.30 mutta kun Lappeenrantaan oli enää 20km jäljellä, niin eteemme tuli pitkä jono, jonka edessä ihminen ajeli pariakymppiä hitaammin kuin nopeusrajoitus todellisuudessa oli. 80-alueella köröteltiin kuuttakymppiä ja ohitusmahdollisuutta ei ollut, koska viiden auton ohittaminen olisi ollut liian haastavaa rakkaalle Opelille. Välillä ajeltiin viittäkymppiä, välillä “jopa” seitsemääkymppiä. Näyttelypaikalla oltiinkin sitten vasta vähän ennen kymmentä, mutta ehdin juuri ja juuri shelttikehän alkuun, kiitos ystävällisille ihmisille, jotka päästivät ohi rokkarijonossa ohi. Huhhuh tuota liikennettä, pitääpä varata vastaisuuden varalle hieman enempi aikaa…

Näyttelykirjeessä oli mainittu, että hallissa saattaa olla “hieman viileää”, mutta en olisi uskonut, että olisin tarvinnut sinne villahousut jalkaan.. Ulkona oli lämpimämpi kuin sisällä ja hytisimme kolmistaan huiviin kääriytyneinä, vaikka minulla olikin toppatakki päällä. Tungos näyttelypaikalla oli valtava ja puitteet suorastaan surkeat. Tää jengi ei lähde enää ikinä Lappeenrantaan! Käskin Villen muistuttaa mua ensi kerralla, jos ehdotan jotain yhtä hullua.

Sheltiäisiä ei ollut paikalla kuin reilut nelisenkymmentä. Pennillä oli karvaa yksi risti kaksi, joten suurempaa menestystä en edes odottanut. Halusin kuulla mielestäni hyvän ja minun mittakaavalla arvostetun tuomarin mielipiteen meidän Pennistä. Leni Finneltä saa tunnetusti pitkiä ja perusteellisia arvosteluja, joten innoissani menin neitokaisen kanssa kehään. Tapasin myös Pennin pennun Silimen Merimetson, joka ei nyt niin tunnistettavasti ollutkaan meidän Pennin näköinen. Olihan niillä kyllä aika samanlaiset nassut, mutta kyllä piti pari kertaa vilkaista, että olikohan se tuo se pentunen :) . Timi sai ihan kivan arvostelun kanssa tuloksella EH2, mikä on oikein hyvä aloitus junnuluokassa! Hieno poika :) .

Tovin odottelun jälkeen Penni pääsi tepastelemaan soopelien keskelle kehään. Lappeenrannassa vallitsi muutenkin soopelien “vallankumous”, muita värejä oli harvassa. Penni esiintyi näpsäkästi, kuten aina, tuloksella ERI 3 SA. Hieno neiti! Ensimmäistä kertaa saimme sellaisen arvostelun, jossa oli ihan oikeasti kaikki ne puutteet ja plussat mitä tuossa neidissä oikeasti on! Se kuului näin:

Oikeat mittasuhteet, sopiva luusto, hyvä kuono-osa, aavistus pyöreyttä kallossa, hieman leveäasentoiset oikein taittuneet korvat, painunut ylälinja, hyvä eturinta ja kulmaukset, oikean mallinen rintakehä, hyvät takakulmaukset, tänään hieman niukka karvapeite, erinomainen askelpituus, hieman ahdas takaa.

Kyllä tästä Pennin tunnistaa! Selän kanssa pitäisi taas alkaa tekemään töitä pyöräilyn merkeissä, vaikka se onkin mennyt jatkuvasti parempaan suuntaan. Edelliset tuomarit, jotka ovat kehuneet ylälinjaa hyväksi tai jopa erinomaiseksi eivät ole tutkineet sitä yhtä perusteellisesti kuin Lappeenrannan tuomari. Kyllä tää tuomari tiesi mitä pitää katsoa ja arvosteli koiran päästä varpaisiin. Oli ihana saada tällainen arvostelu, kerrankin!

Palaamme viikonloppuna erkkarin merkeissä jonne siis tulee Astanjan kasvatteja kolme ja lisäksi Penni :) . Me lähdetään Pepan kanssa torstaina yöjunalla kohti Haukipudasta!

-Anni ja Penni

 

Kevät tulee…

23.03.2012 Agility,Kuulumiset,Näyttelyt | Ei kommentteja

Ulkona on aivan mahtava ilma, pyörätiet ovat täällä Vantaalla kokonaan sulat! Pääsemme Pennin kanssa jo tänä viikonloppuna aloittamaan pyöräilykauden! Toivomme pääsevämme agilitykuntoon mahdollisimman pian, jotta pääsemme aloittamaan HSKH:lla treenaamisen. Eipä ole pahitteeksi lihakset kevään tulevaa näyttelyturneeta vartenkaan.

Pennin pentuesuunnitelmat siirtyvät vuodella eteenpäin. Minä en löytänyt Suomesta sopivaa urosta, monta hyvää vaihtoehtoa toki oli, mutta päätin odottaa kuitenkin vuoden. Siinä ajassa Suomeen voi kasvaa kivan näköisiä trikki-poikia tai vaihtoehtoisesti Ruotsiin tai Viroon…  Voi olla, että seuraava astutusreissu onkin muualla kuin Suomenmaalla. Sen näkee ensi vuonna. Tänä vuonna keskitymme viimoisen sertin metsästykseen sekä agilityyn. Näyttelykalenteri näyttää lompakon harmiksi (liian) täydeltä, mutta jokaiset kissanristiäiset on käytävä, jotta neiti ansaitsisi valiosertinsä.

Seuraava näyttely Pennillä on Lappeenrannan kv, jossa Leni Finne arvostelee sheltit. Pennin turkkitilanne ei ole paras mahdollinen, neiti tiputti koko aluskarvan, mutta onneksi kasvattaa hyvää vauhtia uutta ihanaa sinistä väriä takaisin. Parin viikon päästä se voikin olla jo oikein hyvässä kehäkunnossa. Astanjan-jengiläisiä on nähtävillä myös Oulun erkkarissa, sillä Asta ja Nemo (Astanjan Saffron) tekevät ensiesiintymisensä junnuluokkaan. Lisäksi Astanjalaisista Taika (Astanjan Magicgirl) pääsee pitkästä aikaa kehiin. Penni on menossa myös kokeilemaan onneaan Dave Wellerin kehään. Saapa nähdä! Ainiin, Lappeenrannan näyttelyssä pääsen näkemään myös Pennin jälkikasvua, kun Silimen Merimetso on tulossa junnu-kehiin! Kuvien perusteella pieni mies on ihan samantyylinen kuin Penni, oikea sydänten sulattaja ♥. Äitiinsä tullut siis.

Penni on saanut sukulaistytöstään eli siskopuolestaan mukavan leikkikaverin Vantaalta. Minka (Silimen Usva Metsänneito) kävi viihdyttämässä Penniä viikko takaperin ja kyllä tytöillä oli niiiin mukavaa yhdessä! Tulettehan Oona ja Minka uudestaan kyläilemään? :) Tässä on esimerkki kahdesta aivan samaluonteisesta tytöstä, ehkä siksi kemiat kohtaavat näillä kahdella niin hyvin!

Kävin pienen reissun kotipuolessa Oulussa ja olipa mukava nähdä loppu lauma. Meidän Siiri-mummo täyttää 4.4 12-vuotta ja on täysin elämänvoimissaan vieläkin. Mitä nyt hieman kuulo muuttunut valikoivammaksi (kuulee ainoastaan korkeat ja kovat äänet), mutta muuten tämä mummeli menee edelleen lenkeillä ensimmäisenä reippaasti eteenpäin. Siiristä saa katsella kuvia erkkarin aikoihin, jolloin laitetaan mummo poseeraamaan kameralle!

Pennille on suunnitteilla uintireissu parin koirakaverin kanssa Hyvinkään koirauimalaan. Lihakset pääsevät vahvistumaan hyvin. Ulpu kävi hieromassa keskiviikkona meidän junnua Astaa, jolla takapään lihakset olivat menneet hieman jumiin. Asta pääsee pian uudestaan hierottavaksi ja niin pääsee Pennikin erkkarin jälkeen. Kiitoksia Ulpulle kovasti koirien hieromisesta!

Ei muuta kuin oikein hyvää kevään alkua kaikille! Tämä tyttöjengi lähtee keräämään Pennin karvoja lattialta, matoista, vaatteista, kengistä…

- Anni ja Penni Vantaalta

Vuosi 2012

21.02.2012 Kuulumiset,Näyttelyt,Pentuesuunnitelmat | Ei kommentteja

Heipparallaa!

Vuosi 2012 on lähtenyt liikenteeseen hyvin! Olemme Pennin kanssa alkaneet oikein urakalla opettelemaan maalaisista kaupunkilaisiksi. Paljon on uutta ja ihmeteltävää pikkusheltin silmiin, mutta kohtahan me molemmat puhutaan jo ihan ku kunnon kaapunkilaiset. Ei vaitenkaan, pidetään kiinni ihanasta murteesta, mikä meille on suotu! Elämä perheen ainoana shelttinä on lähtenyt käyntiin hyvin. Penni on oppinut kietomaan pikkuisen tassunsa ympärille hyvin uusia ihmisiä, sillä olemme siirtyneet light-ruokaan muutaman pikkuseikan takia. “Päivähoitopaikassa” sille on keitetty oikein omat sapuskat, kalkkunaa, kinkkua, kanaa, jauhelihaa, kanamunaa, riisiä, kinkkua, nakkia… Ei varmaan ihme se, että neitokaiselle tuli kilo ja pieni rasvakerros vyötärön ympärille aika nopeasti. Varsinkin, kun paukkupakkasilla lenkki on ollut hieman lyhkäisempää. Onneksi olemme jo melkeen takaisin normaalimitoissa oikean ruokavalion takia ja päivähoitopaikassakin on päivitetyt ohjeet siitä mitä neidille saa oikeastaan antaa (liekkö noudattavat, onhan tuollaista pientä nappisimmua hankala vastustaa). Lenkillekin ollaan päästy hyvin, kun ilmat ovat lauhtuneet. Penni sai myös ensimmäisen talvimanttelinsa Hurtalta, jota se vihaa eniten maailmassa. Mikä olisikaan sen inhottavampaa kuin jotain sinistä (ja lämmintä) päällä…

Tämän vuoden suunnitelmat sisältävät muutaman näyttelyn ja toivottavasti kesän lopulla ihanaa pennuntuoksua. Penni on suunnitelmissa astuttaa seuraavasta juoksusta, joka alkanee toukokuun alkupuolella. Viime viikolla on alkanut karva putoamaan, joten siitäkin pystyy jo ennustamaan kuinka juoksut ovatkaan tulossa. Pennut syntyvät “kotikodissani” Haukiputaalla, sillä en  halua koiranpentuja kerrostaloon. Ei sellainen elämä ole helppoa kummallekaan, kun tilaa on vain reilut 50 neliötä. Suunnitelmat on urosta vaille valmiit, mutta varteenotettavia vaihtoehtoja on. Tarkemmat tiedot julkaistaan sitten, kun olen päätökseni tehnyt ja toiselta osapuoleltakin tulee suunnitelmiin vihreää valoa!

Suuntaamme Pennin kanssa ennen astutusta muutamaan näyttelyyn ja toivomme parasta viimeisen sertin suhteen. Saapa nähdä, ei tässä kuitenkaan ole mikään kiire, tulkoot milloin tulkoot!

Tämä ihana kuva ihanasta trikki-tytöstä on otettu tammikuun jäälenkiltä. Alkaa olla ikävä loppulaumaa, joten suuntamme Pennin kanssa perjantaina junalla kohti Haukipudasta!

Terkuin Anni ja Penni (THE kaupunkilaiset)

Vuoden ensimmäinen näyttely…

15.01.2012 Näyttelyt | 2 kommenttia

Näin on Astanjan-jengin kohdalta korkattu vuoden ensimmäinen näyttely. Suuntana oli Kajaanin kv, tuomarina Mette Tufte Norjasta. Mukaan lähti tällä kertaa merle-energiaa, eli Penni pääsi kokeilemaan miltä näyttelyt maistuu mammaloman jälkeen. Matkaan lähdettiin hieman jälkeen seitsemän, koukattiin Oulusta Jenna-kyytiläinen mukaan ja pääsin kokeilemaan ajotaitojani ekalla virallisella “pitkällä” matkalla. Liikenne sujui tosi rauhallisesti, mikä on hyvä tällaiselle noviisikuskille!

Paikalle saavuttiin hyvissä ajoin, tähdättiin siihen, että oltais paikalla noin 10:30, mutta oltiin pikkusen etuajassa. Tuomari oli hieman alle  tunteroisen myöhässä, joten aikaa oli vähän liikaakin. Todettiin, että tunnin myöhemmin olisi voinut ihan hyvin lähteä kotoota, mutta mikäpä siinä shelttipoikia katsoessa…

Pieni Sininen vietti letkeesti aikaa kevythäkissä nukkuen. Ei tainnut hirveesti sieltä meluisa ja epämiellyttävä näyttelypaikka haitata. Kun alettiin neitoa puunaamaan, niin vähän kyllä ilme venähti tyttösellä, ei sitten millään ois haluttu tulla ulos sieltä boksista. Pitkää naamaa sain katsella kyllä aika kauan, ilme kirkastui vasta, kun otin makkarapussin esille :D .

Shelttejä oli ilmoitettu hurjat 98, avoimeissa luokassa taisi tyttöjä olla lähempänä kaksikymmentä? Mä en hirveen tarkasti katsonut, kuljen aina laput silmillä noissa näyttelyissä. Siksi oonkin aina siskolta varmistamassa, että kuka mahtoikaan olla meitä edellä, etten vaan myöhästy kehästä :-) . Penni esiintyi pennimäisen mukavasti. Vähän oli korvat kohti itää ja länteä, mutta muuten esiintyminen oli tasaisen varmaa. Kilpailuluokassa nousi pikkusen machoilun merkiksi häntä, mutta pitäähän sitä luonnetta näyttää. Tuloksena vuoden ekasta näyttelystä tuli ERI 4. Tyytyväisinä jatkamme viimeisen SERTin metsästystä. Saa nähdä missä päin Suomea… Pennin arvostelu kuului suomennettuna näin:

Erinomainen tyyppi. Hyvin muotoutunut pää. Tummat silmät. Hieman isot korvat. Hyvä eturinta. Kiva kaula ja ylälinja. Liikkuu hyvällä draivilla, hieman ahtaasti takaa. Erinomainen turkki ja väri.

Mieltäni lämmittää erityisesti ylälinjan ja värin kehuminen :-) .

Kuten jo mainitsinkin vielä en tiedä miten viimeisen SERTin metsästys jatkuu. Helmikuussa pakkaan kimpsut ja kampsut laatikoihin ja muuttoauto suuntaa kohti Vantaata! Voipi olla kuitenkin, että ilmestymme Pennin kanssa Tornion näyttelyyn. Pitää tsekkailla paremmin näyttelykalenteria ja punnita vaihtoehtoja.

 Tsemppiä kaikille vuoteen 2012!

- Anni

Kuvakuulumisia

10.11.2011 Näyttelyt | Ei kommentteja

Heipparallaa!

Kotisivut alkavat pikkuhiljaa valmistua. Vielä pikku rutistus, niin sivut ovat valmiina julkaisuun!

Lahden pentunäyttelyssä Pennin kolme pentua kävivät tekemässä kehädepyyttinsä. Sininen poika “Chili” eli Silimen Merikapteenin saavutukset ylsivät Päivi Eerolan arvostelemana PEK1 KP VSP-pennuksi! Silimen Merimetso “Timi” oli hienosti PEK3 KP sekä tummavoittoinen Silimen Meren Aavatar “Elli” PEK3. Hienosti meni lapsukaisten ensimmäinen näyttely! Tästä on hyvä jatkaa. Alla Sirkka-Liisa Metson ottama kuva näyttelyn VSP-pennusta Chilistä!

 

 

Viikonloppu yhtä T/taikaa

23.07.2011 Näyttelyt,Sofin ja Paten pennut,Sofin ja Pepsin pennut | Ei kommentteja

Onko järkeä kastella itsensä vesisateessa vain sen takia, että saat jonkun ulkopuolisen ihmisen arvion koirastasi? Tätä kysymystä tuli mietiskeltyä, kun 16.7 aamulla pakkailin reppua Oulun KV -näyttelyä varten. Lauantaina eivät sään haltijat olleet puolellamme. Koko viikon olin katsonut viikonlopun säätiedotuksia. Lauantaille luvattiin sadetta, mutta toivoin säätiedotusten olevan väärässä. Kun lauantaiaamuna starttasimme pihasta, alkoi sataa. Näyttelypaikalle päästyämme sade vain yltyi. Silloin lausuimme ääneen Annin kanssa sen, mitä olimme varmasti molemmat päässämme miettineet: nyt se näyttelyteltta olisi tarpeen. Kun siihen taivasalle aloimme tehdä leiriä, sade vain yltyi. Onneksi kuitenkin on olemassa mukavia ystäviä, joilla tuo varsinkin sadesäällä tarpeellinen näyttelyteltta on. Kiitos siis Seijalle ja Juhalle tuhannesti sateensuojasta! Teidän ansiostamme selvisimme vähemmällä kastumisella.

Meidän sakista kehään olivat menossa Asta ja Taika. Asta pääsikin kehään ensimmäisenä -pentuluokassa, kun vielä oli. Onneksi sade hellitti meidän arvostelumme ajaksi. Tuomarina toimi Andrew Brace Iso-Britanniasta. Vastassamme oli Astan leikkikaveri Leidi. Asta ei onneksi sateesta hirveästi välittänyt, vaikka märkä ruohikko ei paras mahdollinen alusta ollutkaan -ei se ollut varmasti muillekaan shelteille. Tuomari katsoi koiran pöydällä melko nopeasti läpi. Asta käyttäytyi suht hyvin. Liikkeet eivät ole koskaan olleet Astan vahvoja puolia. Esittäjä ei ollut vielä löytänyt parasta tapaa tuoda niitä esille. Asta halusi selvästi esitellä tuuheaa hännänpuhkaansa ja niin sitä mentiin, häntä melko ylhäällä etiäpäin :D Tästä tuomari meille huomauttikin. No, mieluummin häntä pystyssä kuin koipien välissä! Niinhän siinä sitten kävi, että Leidi kruunattiin kunniapalkinnon kera ROP-pennuksi.

Ei Astan arvostelu kuitenkaan mikään huono ollut. Erityisesti kaksi viimeistä sanaa lämmittivät kovasti sateen kylmittämää mieltä:              

“Kahdeksan kuukautta. Huippukokoinen. Tasapainoinen pää tarvitsee vielä hieman viimeistellymmän otsan. Tasapainoinen kokonaisuus. Kohtuulliset kulmaukset. Liikkuu takaa paremmin kuin edestä. Hännän kanto voisi olla parempi. Hyvin lupaava.”

Myös Taika oli omistajineen saapunut Kemistä näyttelyyn. Koska Haukiputaalla Annin ja Taikan yhteistyö oli sujunut hyvin, Anni handlasi Taikaa myös sillä kertaa. Taikan kehän aikana vettä satoi melko paljon, mutta onneksi Taika on sateenkestävä shetlantilainen. Kun kaikki avoimen luokan nartut olivat kehässä, ihan kuin tuomarin katse olisi viipynyt Taikassa hieman pidempään kuin muissa :) Taika esiintyi tapansa mukaan todella hienosti! Tällä kertaa liikkeetkin menivät oikein mallikkaasti. Anni löysi taikamaisen tyylin :) Ansaitusti Taikalle ojennettiin erinomainen nauha. Jännitys tiivistyi, kun mentiin kohti kilpailuluokkaa. Silmät hämmästyksestä pyöreinä seurasimme, kuinka Taika voitti koko luokan saaden SA:n. Huh huh, mikä saavutus! Vielä oli Paras narttu -kehä jäljellä. Kehässä oli monta SA:n saanutta kaunista narttua. Tuomari järjesteli koiria. Heti ensimmäisenä hän poimi Taikan joukon kärkeen. Lisää järjestelyjä ja vielä lisää…. Jännittyneinä seurasimme, mitä tuomari aikoo. Sanoin Katjalle, että Taika saa sertin. Tuomarihan poimi sen ensimmäisenä jatkoon. Katja ei uskonut :) Kun tuomari oli vihdoin saanut koirat haluamaansa järjestykseen, mentiin kehä ympäri. Epäuskoisina seurasimme, kuinka tuomari kätteli Annia, ojensi hänelle ruusukkeet sinivalkoisen ja valkoisen, kaksi lappua. ROP-kehässä Taika seisoi komean menestyneen shelttiuroksen Bradin rinnalla. Brad vei voiton, mutta tälle koiralle ei todellakaan harmita hävitä! Fiilis oli epäuskoinen. Ei me oikein käsitetty, mitä oli tapahtunut. Ensimmäinen kasvattini sai sertin ja cacibin ja oli vielä VSP. HUIPPUA!!!

Taikan arvostelu kuului näin:       

“Kaksivuotias tricolour. Hyvä niska ja (olemus). Laadukas pää. Otsa voisi olla viimeistellympi. Kohtuulliset kulmaukset. Tarvitsee lisää runkoa. Liikkuu helposti ja tyylikkäästi.”

Lähdimme melko pian shelttikehän päätyttyä kohti kotia. Kosteat vaatteet ja kylmyys eivät paljoa haitanneet, kun päivä oli sujunut yli odotusten. Vastauksena postauksen aloittaneeseen kysymykseen voinkin todeta, että kyllä kannattaa :) Koskaan ei voi tietää, mitä tulee tapahtumaan!

Sunnuntaina näyttelyt jatkuivat vain Astan osalta. Sunnuntain sää oli sitten täysin lauantain vastakohta. Aurinko paahtoi kuumasti. Tällä kertaa sheltit olivat hiekalla. Treenasin Astan kanssa ennen shelttikehän alkua liikkeitä, koska en ollut vielä löytänyt parasta tyyliä tuoda ne esille. Olin kokeillut juoksemista Astan kanssa, mutta aina se oli kaatunut siihen, että Asta oli alkanut pomppia. Liekö kuuma sää sitten ollut syynä siihen, että tällä kertaa pomput jäivät väliin juoksuaskelistani huolimatta? Shelteillä oli tuomarina Lena Danker. Tällä kertaa Asta kisasi siskopuoltaan Lemmikkipolun Minetteä vastaan. Tämä oli myös trikki väriltään ja muistutti myös isäänsä. Koska shelteillä oli myös harjoitusarvostelija, yksilöarvostelu pöydällä kesti pidempään. Vähän Astaa kyllästytti olla siinä ronkittavana, mutta pennuille sallittakoon pienet vastustelut :) Eipä tuo näyttänyt tuomaria kovin paljon haittaavan, kun Astan luonnetta kehuttiin. Tällä kertaa liikkeet menivät nappiin. Olin ihan hämmästynyt, miten kauniisti Asta ravasi. Teki mieli jatkaa kehän ravaamista ympäri :D Lopulta Asta selvisi ykköspaikalle kunniapalkinnon kanssa ja oli näin ROP-pentu.

Arvostelu kuuluu näin:

“Hyvät mittasuhteet. Lupaava pää. Kauniit korvat. Oikea purenta. Kaunis ilme. Normaalit kulmaukset. Vielä hieman kevyt eturinta ja rintakehä. Riittävä raajaluusto. Lyhyehkö häntä. Lupaava turkki. Liikkuu tasapainoisin askelin. Ihana luonne.”

 

Seurasimme shelttikehää hetken. Sitten oli Annin ja kepoharjoittelija Villen aika lähteä kohti lentoasemaa ja Vantaata. Viikonlopun jälkeiset fiilikset: onnellinen ja ylpeä :)

 

Astanjan sheltit

18.06.2010 Sofin ja Paten pennut | Ei kommentteja

Vihdoin ja viimein pitkällisen odotuksen jälkeen saimme yleensä ei-niin-odotettua postia eli laskun. Kuoressa oli Kennelliiton tunnus. Saman viikon perjantaina 8.9.2011 postilaatikosta löytyi todistus: Kennelliitto on hyväksynyt meille kennelnimen Astanjan. Puoli vuotta meidän piti odottaa, mutta olimme onneksi osanneet varautua pitkälliseen odotukseen. Monta vierailua tuli tehtyä FCI:n sivuilla, kunnes kennelnimemme sieltä löytyi :) Olimme niin onnekkaita, että ensimmäinen ehdotuksemme hyväksyttiin.

Voisin hieman valottaa nimen taustaa. Hoksaattekin varmaan, että nimi varmasti liittyy jollain tavalla koiraani Astaan. Viime kesänä päätin, että seuraavasta koirastani tulee Asta. Kesätuulien puhaltaessa ja auringosta nauttiessani haaveilin Sofin pennusta, trikkitytöstä. Suureksi onnekseni tämä haave toteutuikin ja pennusta tuli Asta. Olemme Annin kanssa jo monta vuotta miettineet erilaisia kennelnimivaihtoehtoja. Meillä oli muutamia hyviä vaihtoehtoja, mutta mikään ei tuntunut sykähdyttävän meitä erityisesti. Eräänä syksyisenä päivänä pyörittelin Astan nimeä päässäni ja mietin, voisiko siihen lisätä jonkun kivan loppuosan. Sitten se putkahti päähäni: Astanjan. Siinäpä meille oiva kennelnimi :) Halusimme nimen, joka ei varsinaisesti tarkoita mitään eikä ole mitään kieltä. Astanjan-nimeen on helppo yhdistää sekä vieraskielisiä että kotimaisia loppuja. Kennelnimemme tulee siis yksinkertaisesti Astasta: ensimmäisestä omistamastani kasvatistani.

Kennelnimen myöntämisen kunniaksi uudistimme kokonaan kotisivumme. Suuret kiitokset Satu-Marialle upeasta ulkoasusta ja Sonjalle ulkoasun koodaamisesta ja laittamisesta sivulle sekä kaikista kultaisista neuvoista! Ilman teitä emme olisi saaneet haluamiamme sivuja.

Tervetuloa tutustumaan koiralaumamme jäseniin, meihin ja pentueisiimme sekä lukemaan aika ajoin päivitettyjä kuulumisiamme blogista! Toivottavasti viihdytte :)